Pia Lindy, 49, Helsinki
tanssija, koreografi

“Vaikeaa sanoa milloin oikeastaan aloitin tanssin. Tavallaan olen tanssinut aina, tavallaan aloitin tanssimisen vasta aikuisena”, kuvailee koreografi Pia Lindy, jolla on pitkä historia tanssin parissa.

Koko Suomi tanssii -kampanjaan Lindy koreografioi oman tanssin, jossa koreografia on vapaa. Omaa tanssia voi lähestyä erilaisten liikkeellisten tehtävien ja mielikuvien kautta, jolloin koreografilla tai tanssinopettajalla on ohjauksellinen rooli.

“Muhun on aina kolahtanut sellainen vähän outo, kysyvä taide. Erilaiset esitykset, esitykselliset tapahtumat ja improvisaatio, jossa tekeminen enemmän kysyy kuin pyrkii tarjoamaan vastauksia”, kuvailee Lindy, joka kertoo olevansa kiinnostunut tanssin ja taiteen kokemuksellisuudesta enemmän kuin mistään tietystä estetiikasta tai tyylisuunnasta. Omaa tanssihistoriaansa hän peilaa suhteessa muuhun elettyyn elämään.

“Olin nuorena aikuisena vähän sellainen siellä täällä menijä ja liftari, en oikein kiinni missään, mutta tanssin ja liikkeen kautta pääsin kiinni tähän hetkeen. Tanssi on yhä hieno mahdollisuus tarkastella maailmaa”, kuvailee Lindy.

kuva: Jonna Lehto

Vaelluksia lähiöissä (2017) / kuva: Jonna Lehto

Vuoropuhelua liikkeessä

“Voisi ajatella, että se oli jotain päinvastaista kuin esimerkiksi omassa nuoruudessa koulun liikuntatunneilla. Ikään kuin jaettu kuulumisen tunne, joka teki mulle nuorena tosi hyvää. Oivallus, että en ole maailmassa yksin ja voin käydä liikkeellistä vuoropuhelua toisten kanssa”, kuvailee Lindy tunnetta, joka vei lopulta tanssin pariin.

“Parikymppisenä ajauduin vähän vahingossa ystäväni seuraksi tanssiteatterikurssille, jonka myötä, ja vähän pidemmän mutkan kautta, ajauduin kokeellisen tanssin sekä esitystaiteen pariin. Lopulta päädyin opiskelemaan Amsterdamin taideyliopistoon, School for New Dance Development:n”, kertoo Lindy. Hän valmistui Amsterdamista koreografiksi vuonna 1995 ja muutti takaisin Suomeen tyttären syntymän jälkeen, vuonna 1997.

“En ole varma, olenko koskaan tietoisesti päättänyt, että tanssista tulee ammatti. Niin vain tapahtui ja en ole koskaan kyseenalaistanut sitä”, kertoo Lindy. Tyttären syntymä muutti suhtautumista arkeen. “Oli uudenlainen vastuu toimeentulosta ja kodista, joka teki musta päämäärätietoisemman ja suunnitelmallisemman myös töiden suhteen”, kertoo Lindy.

Tanssia arjessa ja lähiöissä

Pia on tehnyt pitkän uran tanssin parissa. Joukkoon mahtuu festivaaleja, omia teoksia, ohjattuja kursseja, opetus-ja asiantuntijatehtäviä ja kaupunkitilaan levittäytyviä yhteisötaideprojekteja eri työryhmien kanssa.

“Tällä hetkellä käynnissä on Vaelluksia lähiöissä- ja Taidekuuri-projektit Jakomäessä. Olen mukana tanssitaiteilija Elina Hauta-ahon ja työryhmän Newsflash-projektissa, jonka ensi-ilta on Pitäjänmäen Kulttuurikirkossa marraskuun lopussa. Suunnittelemme tanssinopettaja Pauliina Kettusen kanssa koulutuspakettia tanssin ammatillisiin koulutuksiin sukupuolen moninaisuudesta tanssin opetuksessa. Vierailen vuosittain opettamassa Itä-Suomen Liikuntaopiston Tanssin ja somatiikan koulutuksessa, Kankaanpään taidekoulussa ja ajoittain Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa”, kertoo Lindy. Arki rakentuu monista projekteista, joista osan parissa Lindy on työskennellyt jo useamman vuoden ajan.

“Työskentelin 1996-2007 niin monen eri festivaalin työryhmissä, että päätin lopulta lopettaa ne työt kokonaan. Nykyään mietin, että arki on niin kuin festari: Miten vahvistaa kokemuksia tanssista arjessa? Arkeen liittyy jatkumon tuntu, jonka kautta mun projekteista muotoutunut melkein kymmenen vuotisia. Toki näiden sisälle mahtuu lukuisia pienempiä projekteja. –Arki itsessään on juhlaa!” kuvailee Lindy, joka ei miellä itseään niinkään yhteisötaiteilijaksi vaan taiteilijaksi, joka työskentelee erilaisissa yhteyksissä ja ympäristöissä.

Lindy on opiskellut harrastuksenaan taiteensosiologiaa ja pohtinut sitä kautta tanssia ja taidetta osana yhteiskuntaa sekä taiteelle ja taiteilijalle annettuja rooleja ja odotuksia. “Mua kiinnostaa taiteen tapahtuminen osana ihmisten arkea, mitä ikinä arki tai taide sitten onkaan tai voi olla. En koe, että taidetta tarvitsee rajata alueellisesti tai ajatella, että taide olisi jotain, joka tapahtuu vain näyttämöllä tai sille omistetuissa tiloissa”, Lindy sanoo.

Lindyn vetämä Duettoja välittämisestä -projekti rakentui tanssin ammattilaisten ja ei-ammattilaisten kohtaamiselle ja niistä syntyneille duetoille. Joku kohta tanssii -projektissa Lindy pysäytti ihmisiä kadulla, esitti kysymyksiä ja pyysi vastauksen liikkeenä. Osana projektia syntyi myös Pyörähdys politiikkaa -videoteos, johon Lindy haastatteli kansanedustajia ja pyysi heitä vastaamaan kysymyksiin liikkeellä.

kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Joku kohta tanssii, Pyörähdys Politiikkaa 2008 / kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Jokainen voi luoda oman tanssinsa

Kysyttäessä, mitä tanssi on tuonut Pian elämään, seuraa pitkä hiljaisuus. “Jos nyt ajattelee, niin tanssi ja taide ylipäätään on tarjonnut valtavasti keinoja ja rohkeuttakin mennä kohti tuntematonta. Asioita, joita ei vielä tiedä tai rakenteita, joita ei vielä ole. Tanssi on tuonut jatkuvuutta, jonkin vanhan muistamisen, uuden etsimisen ja huomaamisen välinen vuoropuhelu on jatkuvasti käynnissä. Koen tanssin tuoneen mukanaan viisautta, hyväksyntää ja mahdollisuuden kiinnostua asioista aina uudestaan”, pohtii Lindy.

“Tanssissa parasta on, että jokaisella on mahdollisuus luoda siitä omansa. Kehon liikeratojen ja liikkeen mahdollisuuksien tutkimisen kautta voi vahvistaa itsetuntemusta, omaa ajattelua ja tarkastellla asioita luovasti mitä erilaisimmista näkö- tai kehonkulmista”, kuvailee Lindy ja lisää lopuksi: ”Niin kauan kuin on elämää, on myös tanssia!”

Pia tanssitti poliitikkoja jo vuonna 2008. Katso videokooste teoksesta Pyörähdys Politiikkaa:

 

Lue lisää

Jakomäen Taidekuuri Facebookissa 
Vaelluksia lähiöissä -projekti 
Vaelluksia lähiössä Facebookissa