Tanssihaasteopettaja Noora-Helena Korpelainen osallistui alkuvuodesta Pohjoismaisen Kesäyliopiston talviseminaariin Wroclawissa, Puolassa. Korpelainen piti alustuksen otsikolla ”The Utopia of Dancing Finland” seminaarin Appearances of the political -opintopiirin symposiumissa. Symposiumin teema oli estetiikka, politiikka ja materiaalinen kulttuuri. Esitelmässään Noora esitteli ajatuksiaan poliittisen suhteesta Koko Suomi Tanssii -kampanjaan. Nooran englanninkielisen alustuksen voit ladata (PDF) ja lukea tästä.

 

”Seminaarialustukseni oli ja on edelleen kutsu keskustelemaan yhdessä esteettisen ja poliittisen, ja vielä tarkemmin, tanssin ja poliittisen suhteesta. Alustukseni koostui koreografi Panu Varstalan “Onni”-tanssihaastekoreografiasta sekä sen pohjalta tapahtuvasta poliittisuuden tarkastelusta suhteessa Koko Suomi tanssii -kampanjaan. Kampanja ei ole poliittinen, mutta se on mielestäni väistämättä suhteessa poliittiseen.

Akateemisuus ja esitystaide ovat toisinaan kaukana toisistaan. Mielestäni Koko Suomi tanssii -kampanja tarjoaa tanssikokemuksien lisäksi mahdollisuuden keskustella laajemminkin tanssista osana yhteiskuntaa. Opetin osallistujille Onni-nykytanssin ja he pääsivät näin itse kokemaan tanssia ja lisäksi avasimme tanssia yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tuntuikin miellyttävälle rakentaa yhdenlainen silta näiden kahden alueen välille.

Ensimmäinen ajatus tanssihetken jälkeen koski kokemisen ja ajattelun merkityseroja: Miksi ihmeessä päädyin pohtimaan kampanjan dystooppisuutta, kun onnen tanssiminen on niin ihanaa? Lisääkö ajattelu, analyysi ja tarkastelu välittömän kokemuksen rikkautta ja merkitystä?

Esitykseni jälkeisessä keskustelussa oli selvästi kaksi keskeistä teemaa: saavutettavuus ja välineellisyys. Poliittisen kannalta on oleellista tiedostaa, kenelle ja keitä varten kampanja on tarkoitettu, mutta myös, keitä kampanja todellisuudessa tavoittaa vuoden 2017 aikana.

Esityksessäni kysyin myös, mikä tai mitkä voisivat tarjota työkaluja siihen, että yhteenkuuluvuus ja yhdessä tekeminen todella toteutuisivat. Vastaukseksi sain, että Koko Suomi tanssii -kampanjassa tuo väline on tanssi itsessään. Tarkoittaako tanssin välineellisyys kampanjassa, että taiteen asema tai taiteellisuus valjastetaan jonkin itse taiteen ulkopuolelle kuuluvan päämäärän saavuttamiseen? Onko silloin lainkaan mielekästä puhua Koko Suomi Tanssii -kampanjan kohdalla taiteellisuudesta tai taiteesta?

Mielestäni olisi mielekkäämpää tarkastella kampanjaa arjen estetiikan kuin taiteen näkökulmasta. Arkisuus ei kaihda välineellisyyttä, vaan välineellisyys jopa tukee arkista elämysmaailmaa. Kampanjan avulla kuka tahansa voi saada arkeensa kohotettuja kokemuksia. Tarjoaako Koko Suomi Tanssii -kampanja siis elämyksellisen sillan arjen ja taiteen välille?”

Noora-Helena Korpelainen (6.10.2017)

 

Noora-Helena Korpelainen opettaa Koko Suomi tanssii -kampanjassa Uudellamaalla nykytanssia ja koreografi Pia Lindyn omaa tanssia. Nooralle tanssi on keskeinen osa nautinnollista elossa olemista. “Koen, että tehtäväni on ohjata kaikkia kohtaamiani oivaltamaan tuo mahdollisuus juhlia joka hetki”.